Voiko osaamisen parasta ennen-päiväys umpeutua?

10.10.2017    Aiheet: Luova, Työelämä

Päälle viiskymppinen, hyvä (aikaa sitten vanhentunut) koulutus ja takana 25 vuotta saman työnantajan palveluksessa kiinnostavissa ja hyvin palkatuissa tehtävissä. Ammattitaito kapealla sektorilla, eikä sillekään enää kysyntää. Tilanteeni oli aika ankea viisi vuotta sitten.

Lähettelin huolella räätälöityjä hakemuksia lähes päivittäin ja täytin uutteraan rekryfirmojen tietokantoja. Palkkatoiveet asettuivat nopeasti realistiselle tasolle, mutta toiveita en juuri päässyt esittämään.

Ikäisistäni työllistyy vakituiseen työsuhteeseen ehkä reilut 15 %. Kun lasketaan pois terveydenhuollon ammattilaiset ja sosiaaliala, luku oletettavasti puolittuu. En työskentele niillä aloilla.

Ymmärsin, että lähtökohdat työelämälle oli pakko pohtia uudelleen, ammattitaitoa päivittää ja laajentaa. Myös omaa asennetta oli syytä pysähtyä miettimään.

Päätin keskittyä pätkätöihin ja sijaisuuksiin. Ajattelin, että niiden saamisessa voisin onnistua paremmin. Pyrin tallentamaan tietoni mahdollisimman monen rekryfirman rekisteriin, vaikka monesti tympäännyin takkuaviin systeemeihin. Järkeilin, että jos ja kun haettu tehtävä menee sivu suun, minusta jää kuitenkin jälki tiedostoon. Tässä kohtaa aloin kiinnittää huomiota oikeiden hakutermien käyttöön, jotta mahdollinen konelukija ainakin huomaisi minut.

Avoin mieli ja kyky uudistua

Hain ja pääsin työvoimakoulutukseen. Näkemys ammattitaidon päivittämisestä tuli kuitenkin muutamasta projektityöstä, jotka sain vanhoilla kontakteilla. Tietotekniset taitoni olivat sujuvat, mutta se oli sujuvuutta, joka riitti hyvin kymmenen vuotta sitten. Pitkä työsuhde tuudittaa uskomaan, että vanha ammattitaito riittää, vaikka ympäristö muuttuu.

Arvostan suuresti työnantajia, jotka aktiivisesti kehittävät henkilöstöään ja osaavat määritellä tarvittavan osaamisen viiden vuoden päähän. Nämä ovat harvassa. Vastuu omasta ammattitaidosta on aina jokaisella itsellään.

Oma osaamiseni oli siis vanhentunutta ja kapeaa. En tuntenut riittävästi tarvittavia työkaluja ja ohjelmistoja. En ollut tottunut asioimaan IT-tuen kanssa, joka sijaitsi jossain tuhansien kilometrien päässä. Olin ylipäänsä kömpelö.

Oma asenne ratkaisee

Oli pakko pohtia myös asennetta. Kun on ollut pitkään työelämässä ja yhtäkkiä monissa asioissa kuin vasta-alkaja, vaatii se epämukavuuden sietämistä. Päätin kestää kulmien kohottelun ja olla ensimmäisenä nauramassa itselleni. Toisaalta olin hiljaa, jos ei ollut aivan pakko sanoa jotain. Tai ainakin niin, että puheenvuoro oli ensin työkavereilla. Jos he ihmettelivät jotain, yhdyin joukkoon. 

Googlasin uudet jutut. Tuijotin YouTuben ohjevideoita ja nettiluentoja. Hyödynsin jokaisen pienenkin signaalin siitä, mitä olisi hyvä tietää. Kävin kursseja.

Tein myös vaihtokauppoja ja parhaimmaksi osoittautui diili naapurin insinööri kanssa: hän hoiti excelit kuntoon ja minä lyhensin farkkujen lahkeita vastineeksi.

Menin mukaan kahteen järjestöön vapaaehtoistyöhön, jotta voisin harjoitella taitoja käytännössä ja saada uusia ”työkavereita”. Pystyin hyvin kompensoimaan vanhalla osaamisella ja hyvällä mielikuvituksella pienet puutteet opeteltavissa taidoissa.

Ennen olin itse usein toimeksiantaja. Nyt päätin keskittyä pääasiassa hands on -tehtäviin. Niihin minulla olisi paremmat mahdollisuudet ja tekeminen vahvistaisi osaamista. Ymmärsin myös erinomaisesti toimeksiantajan todellisuutta.

Hain Opteamin kautta jotain määräaikaista tehtävää. En muista, mikä tehtävä oli, mutten saanut sitä. En ylipäänsä muistanut koko Opteamia. Viime huhtikuussa kuitenkin puhelin soi ja kuulin, että sopisin erääseen projektityöhön. Perusteena oli toimialaosaaminen, kokemus ja tarvittavien ohjelmien tuntemus. Varsinkin nuo kolme viimeistä sanaa sykähdyttivät.

Fake it till you make it

Tarjottu työ vaati kuitenkin taas käväisyä epämukavuusalueella. Olin käyttänyt vastaavia ohjelmia, mutta en niitä, jotka olivat asiakkaalla käytössä. Kukaan ei kysynyt tarkemmin, osaanko. Eikä tullut mieleenkään kertoa, että vielä tiedä, kun en ole kokeillut.  Fake it till you make it on kelpo asenne, mutta pohjatyö pitää olla tehtynä. Tässä kohtaa olin itse jo ehtinyt kellarista päivänvaloon.

Samoihin aikoihin aloitin myös osa-aikaisessa työsuhteessa, joka tarjosi sekä säännöllisen palkkatulon että mahdollisuuden taas uusiin taitoihin. Myös yksi vanha kontakti tarvitsi projektille tekijää. Olinkin yllättäen täystyöllistetty. Sain riittävästi palkkaa, mutta myös mukavasti joustoa. Työviikko on toki palapeli, mutta tylsää on harvoin.

Jos ei ihmeitä tapahdu, palapelityöelämä jatkuu myös tästä eteenpäin.  

Toimialaosaaminen ja työkokemus ovat pohja, jolta olen voinut ponnistaa. Ilmalentoon tarvitsin sekä päivitettyjä että uusia taitoja. Nyt siivet kantavat paremmin, mutta pidän aina mielessä mahalaskun mahdollisuuden. Siksi otin tällekin syksylle muutaman kurssin.

-- --

TUTUSTU OPTEAM LUOVAAN

Luovuus ja luovat alat ovat lähellä sydämiämme – niiden poissaolo loistaa useissa organisaatioissa. Kun luovuutta yritetään minimoida, kärsii kasvu ja hyvinvointi. Väitämme, että panostamalla luovuuteen, saavutetaan asioita jotka maksavat itsensä lopulta moninkertaisesti takaisin.

 

Somepresenssi työllistymisen keinona_TuomasHaapsaari_ValtteriKarjula
Kirsi Klaile

Kirsi Klaile

- Opteam Luovan vieraskynä - Brändäyksen ammattilainen.
Yli 20 vuoden kokemus markkinoinnista, sisältösuunnittelusta ja copywrittingista. Toimin freelancerina tech start-upeille.

Näytä kaikki kirjoitukset »


Tilaa uusimmat työntekijätarinat sähköpostiisi