blogi-paakuva-opteamluova-viestinta-sahlman.jpg

Nättii, rapeeta ja vähän suolaistakin organisaatioviestintää

14.8.2017    Aiheet: Luova, Blogi

Milloin luovuus menee överiksi ja milloin se vapauttaa meidät hehkumaan? Viestinnän kannalta kysymys liittyy useimmiten siihen, milloin pitää pysyä tiukasti tosiasioissa ja koska voi lähteä esimerkiksi luovasti leikkimään sanojen ja synonyymien sekamelskassa. Milloin voi viestiä rempseän rohkeasti, dissaamatta omaa ja muiden viestejä, unohtamatta kertoa oikeasti jotain tärkeää?

iLMAN MOKAAMISTA EI VOI PÄÄSTÄÄ IRTI TOTUTUSTA

Monessa organisaatiossa arvostetaan luovuutta, mutta aina tämä arvostus ei näy viestinnässä asti. Useimmiten kyse taitaa olla siitä, että pelätään uskottavuuden menetystä tai ei yksinkertaisesti uskalleta päästää irti totutusta, edes silloin kun siihen tarjotaan mahdollisuutta.

Monesti myös ajatellaan, että viestinnälle on varattu se rooli, jossa ei niinkään irrotella markkinoinnin tapaan kertomalla myyviä tarinoita, vaan viestitään asiat niin kuin ne ovat. Tästä päästään siihen mielenkiintoiseen kysymykseen, että miksi faktojen kertomisen pitäisi olla tylsää tai miksi mokaaminen viestinnässä on niin kauheaa?

ketään ei kiinnosta sisältö, jossa ei ole hitustakaan särmää

Organisaatiot käyttävät valtavasti aikaa ja energiaa erilaisten asioiden selvittämiseen, tutkimiseen ja raportoimiseen. Ne panostavat henkilöstön kehittämiseen, työnantajamielikuvan rakentamiseen ja jopa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Organisaatioissa tapahtuu paljon mielenkiintoisia ja positiivisia asioita niin asiakasrajapinnassa kuin henkilöstön keskuudessa. Näihin liittyvä viestintä voidaan kuitenkin tarvittaessa kuitata vähimmäistason tiedottamisella, kärjistetysti sanottuna perusbulkin tuottamisella.

Paitsi jos tulee joku ja postaa seinälleen linkin julkiseen tutkimusraporttiin kera omien kauniiden saatesanojen. Tai joku saa idean, että mitä jos tänä vuonna tehdäänkin sisäinen infotilaisuus vähän vapaamuotoisemmin. Mitä tästä kaikesta seuraa? Osa voi ajatella, ehkä ääneenkin todeta, että vakavilla asioilla ei lähdetä leikkimään. Toisten mielestä on vallan kamalaa lukea blogitekstiä, jossa loppuun on laitettu inboundkehoite. Jätetään markkinoinnille se myyminen ja hulluttelu. Toisin sanoen, viestinnässä voidaan olla luovia, mutta tietyissä rajoissa.

nostokuva-blogi-luova-viestinta-final.jpg

Viestintä on vuorovaikutusta onnistumisineen ja erehtymisineen

Sosiaalisen median myötä joku joka tapauksessa tekee juuri sen, mikä toisille aiheuttaa kuumotusta: ottaa liian ryppyotsaiset viestit rohkeasti käsittelyynsä ja vie niitä eteenpäin omissa nimissään luovasti mukaillen. Eikö silloin olisi parempi, että organisaatiot lähtevät itse hyödyntämään luovia ratkaisuja myös virallisessa viestinnässään, tyylikkyyttä unohtamatta? Silloin nämä viestit puhuttelevat aidosti myös niitä kohderyhmiä, joille arkipäivää on lyhenteillä keskustelu ja snäppäily samanmielisten kanssa.

Jos yritämme olla virheettömiä ja täydellisiä, häviämme samalla myös tuhansien samankaltaisten joukkoon, globaalissa mittakaavassa miljoonien. Sallikaamme luovuus, persoonallisuus ja tietyt epäonnistuneet kokeilut viestinnässäkin, sillä ahtaat raamit vain haittaavat tiedonvälitystä ja vuorovaikutuksen kehittymistä ihmisten ja organisaatioiden välillä. Organisaatioviestintä kaipaa luovaa rohkeutta todistaakseen, että myös sillä on paikkansa bisneksessä, mitattavasti. Pilkut toki laitetaan paikoilleen, mutta mihin kohtaan, sehän se vasta jännää onkin!


 

 

muutosturva

 

Katriina Sahlman

Katriina Sahlman

katriina.sahlman@opteam.fi

Viestinnän asiantuntija

Näytä kaikki kirjoitukset »


Tilaa blogikirjoitukset